Seliseli

Kirjoitustahti ainakin on nyt mennyt näköjään ihan päin metsää, enkä edes keksi hyvää tekosyytä miksi. Olen vaan ollut laiska, ja kirjoittaminen pakkopullaa. En koe olevani kovin hyvä kirjoittamaan, saatikka keksimään mitä kirjoittaa. Bloggaamisessa ajattelen tärkeintä olevan se, että se on hauskaa ja sitä tekee omasta tahdostaan ilman velvollisuutta. Piirre josta en itsessäni pidä, on pakollinen tarve olla parempi ja se, kuinka kyllästyn kaikkeen tekemiseen nopeasti. Ratsastusta olen jaksanut yllättävän pitkään, josta olen todellakin pelkästään iloinen.

Elokuun alusta olen käynyt tunneilla kahdesti viikkoon. Esteitäkin olen päässyt hyppäämään pitkästä aikaa, ja nyt esteratsastus on alkanut kiinnostaakin. Ratsastaja on ollut esteistä ihan pihalla, mutta ehkä pikkuhiljaa saisin taas ajatuksesta kiinni. Ratsastajana huomaan kehitystä ennemmin omassa ajattelussani, kuin ehkä ratsastuksessa.
Tarkoitan, että vuosi sitten en uskaltanut laukata ollenkaan, ja esteet olivat pahin pelkoni. Nykyään olen hyvillä mielin ja motivaatiolla menossa (tällä viikolla!!) estetunneillekkin.

-Niina


kuva kesäkuulta
c. Senja T

Kommentit